Työelämän murros

Meneillään oleva työelämän murros liittyen digitalisaatioon ja uudenlaisiin työn tekemisen tapoihin tuo paitsi haasteita, niin myös mahdollisuuksia. 

Itseohjautuvan työkulttuurin mahdollisuudet

Itseohjautuvuus on trenditermi, joka allekirjoittaneen ymmärryksen mukaan tarkoittaa sitä, että johto tai esimiehet eivät käske tai määrää asioita, vaan työtä suunnittelevat ja kehittävät henkilöt, jotka sitä tosiasiassa tekevät. Työntekijät myös tekevät työhönsä liittyviä päätöksiä ja ottavat niistä vastuun. 

Toisaalta termi itseohjautuvuus viittaa ennemmin jokaisen itsensä johtamisen taitoihin, mitkä ovat toki tärkeitä, mutta puhuttaessa organisaation itseohjautuvuudesta tarkoitetaan ehkä kuitenkin yhdessäohjautuvuutta; miten me yhdessä ohjaudumme kohti tavoitteita? 

Jos halutaan luoda itseohjautuvaa toimintakulttuuria, niin vaikka on tietenkin hyvä perehtyä esimerkiksi erilaisiin menetelmiin ja muiden työpaikkojen kokemuksiin, niin mitään ei kannata kopioida mistään; pakettiratkaisuja ei ole olemassa.   

Kommunikointi, tarkemmin sanottuna dialogi eli yhdessä ajattelu ja oppiminen sekä yhteisen ymmärryksen rakentaminen ovat tässäkin kohtaa avainasemassa.

Tulisi pohtia ainakin seuraavia asioita. Miksi haluamme itseohjautuvaksi työyhteisöksi? Mitä itseohjautuvuus juuri meidän kohdalla tarkoittaa, mitä se vaatii ja mitä pitää tehdä, että meistä tulee halutunlainen itseohjautuva työyhteisö?

Itseohjautuvuvasta toimintakulttuurista on erinomaisia (ja vähemmän erinomaisia) kokemuksia, mutta parhaimmillaan se antaa paljon:


”On kiva tehdä työtä, kun ei tarvitse koko ajan pyytää apua, vaan pystyy itse tekemään asiakkaan asiat kokonaisvaltaisesti.” -Jasmiini Eskola, itseohjautuva kotihoitotiimi

Työntekijöiden motivaatio ja työhyvinvointi paranevat, koska he ovat oman työnsä herroja tai rouvia. Samalla myös työn tuottavuus paranee samoista syistä eli koska työn suunnittelusta, kehittämisestä ja päätöksenteosta vastaa henkilöt, joilla on paras asiantuntemus, niin se näkyy työn laadussa ja nimenomaan asiakasarvona. 

Ja paitsi että pystytään tekemään parempia päätöksiä, niin niitä tehdään myös nopeammin, koska päätöksiä ei tarvitse hyväksyttää missään. Mutta termi yhdessäohjautuvuus muistaen asioista kannattaa kuitenkin keskustella.

Päätöksen luonteesta toki riippuu kenen kanssa ja kuinka perusteellisia keskusteluja tulisi käydä ennen päätöksentekoa. 

Haasteita

Tässäkin tapauksessa kolikolla on myös toinen puoli ja se että työn vaatimukset ja työntekijöiden vastuu kasvavat, niin se tuo myös uhkakuvia. 
 

”Työkyvyttömyyseläkehakemuksissa osaamisen ongelmat – kokemus siitä, ettei hallitse työtään, ettei ole aikaa oppia – ovat usein jopa keskeisemmässä roolissa kuin sairaudesta johtuvat työkyvyn muutokset.”
-Jan Schugk, Varman ylilääkäri 

Se mitä itseohjautuvuus milläkin työpaikalla tarkoittaa tulee siis puhua auki, mutta yleisesti ottaen itseohjautuvuus vaatii raamit ja rakenteet, joiden puitteissa yhdessäohjaudutaan. 

Rakenteiden, roolien ja vastuiden epäselvyys ovat merkittäviä työn sujuvuutta ja sitä kautta työhyvinvointia ja -ilmapiiriä heikentäviä tekijöitä. 

Myös johtamisen rooli tulee mietittäväksi.

Jos tiimillä on lähiesimies, niin mikä hänen rooli on, jos ei tarvita päätöksentekijää, ohjeistajaa ja työsuoritusten valvojaa? Vai tarvitaanko jossain määrin? Tai jos lähiesimiestä ei ole, niin miten erilaiset hallinnolliset työt hoidetaan ja miten huolehditaan siitä, että on ymmärrys kokonaiskuvasta ja että mennään oikeaan suuntaan? Kuka työntekijöitä tukee?

Yksi tärkeä kysymys on myös, että missä ja milloin asioista puhutaan, että tiimityöstä saadaan paras mahdollinen irti eikä yllä olevassa lainauksessa mainitut ongelmat realisoidu. 

Työnohjauksen rooli

Yksi työn rakenteellisia tuki- ja kehittämiselementtejä on säännöllinen työnohjaus, jossa pysähdytään tutkimaan ja kehittämään työtä. Työnohjaaja auttaa työyhteisön jäseniä reflektoimaan kokemuksiaan ja toimimaan dialogissa niin, että yhdessä oppiminen ja yhteisen ymmärryksen luominen toteutuvat mahdollisimman hyvin.

Modernin työelämän ilmiöitä ymmärtävä työnohjaaja pystyy tarvittaessa ”sparramaan” ja haastamaan tiimiläisiä käsiteltäviin asioihin liittyen, mutta tässäkin kohtaa pätee klassinen työnohjauksen viisaus; neuvoja tai valmiita vastauksia ei anneta, koska ohjattavat ovat oman työnsä parhaita asiantuntijoita. 

Oivallukset ja uudet ideat syntyvät ohjattavien ajattelun tuloksena, ja työnohjaajan tehtävänä on ruokkia ajattelua ja vuorovaikutusta.

Tietosuojaseloste